17. helmikuuta Helsingin Nuorisoasiainkeksuksessa Logrus ry järijesti Pakolaiset: kyllä vai ei -keskustelutilaisuuden. Tapahtuma sai kiinostuksen ja suosion: yli 30 ihmistä tuli kuuntelemaan ja juttelemaan aiheesta. Niiden keskuudessa oli myös Helsingin ja Vantaan vastaanottokeskusten pakolaisia Iranista, Syriasta ja Afganistanista. Jotkut heistä puhuivat vähän suomea, melkein kaikki englantia ja kolme henkilöä puhui venäjää, koska he olivat opiskelleet lääkäriksi Kiovassa. Tilaisuus oli venäjänkielinen. Tarvittaessa kaverit auttoivat tulkkauksessa. Keskustelun alussa näytettiin kaksi videohaastattelua: venäjänkielisen Spektr-lehden päätoimittajan Eilina Gusatinskyn ja kaksikielisen toimittajan Polina Kopylovan kanssa. Suurin osa yleisöä oli taide- ja humanististen ammattien ihmisiä: kirjailijoita, näyttelijöitä, ohjaajia, tuottaja ja psykologi. Ihmiset olivat eri mieltä pakolaisten vastaanottamisesta. Ne, jotka eivät toivoneet pakolaisia tervetulleiksi, viittasivat taloudellisiin syihin ja vaikeuksiin, jotka laskevat veronmaksajien hartioille. Toisaalta ne, jotka eivät vastustaneet pakolaisia, selostivat erilaisia syitä ja halusivat käsitellä pakolaisia persoonallisesti ja henkilökohtaisesti eivätkään isona harmaana massana. Yksi ohjaaja kiinnostui tekemään sosiaalidraman pakolaisista ja kutsui muutaman läsnäolevan keskustelijan osallistumaan esitykseen. Itse pakolaiset, varsinkin venäjänkieliset, olivat aktiivisia ja vastasivat kysymyksiin mielellään. Kävi ilmi, että suurin osa niistä on hyvinvointisista ja rikkaista perheistä, heillä on ammatti: lääkäri, ompelija ja leipuri. He lähtivät omista maista kuoleman uhassa. Heillä oli kolme vaihtoehtoa: menna ISISin riveihin, olla tapettu tai lähteä maasta. Melkein kaikki valitsivat viimeisen vaihtoehdon, jos oli siihen resurrseja ja mahdollisuuksia. Pakolaiset, jos he saavat oleskelu- ja työluvat, suunnittelevat perustaa oman alan yritykset. Suurin osa heistä on halukkaita tehdä ihan mitä tahansa työtä jo nytkin, vaikka vapaaehtoisesti, esim. auttaa vanhuksia. Lääkärit valitettavasti eivät voi harrastaa omaa ammattia edes pakolaisten vastaanottokeskuksissa. He kertoivat myös, että osalla pakolaisista oli paljon Suomeen todellisuuteen liittyviä mielikuvituksia, ja realistisen käsityksen saamisen jälkeen noin 10000 heistä lähti Suomesta pois. Monet yleisöedustajista eivät koskaan nähneet eivätkään keskustelleet pakolaisten kanssa, sen takia kaikki kuuntelivat heitä melkein hengittämättä, ja tilaisuuden aikana oli välillä sellainen hiljaisuus, jota ei kukaan häirinnyt. Valitettavasti tilaisuuden suunniteltu kesto oli liian lyhyt kaikkien kysymysten esittelylle. Ihmiset halusivat jutella lisää eivätkä halunneet lähteä pois tilaisuuden päättämisen jälkeen. Keskustelu jatkui vielä aulassa. Kaksi pakolaista, jotka eivät puhuneet venäjää, lähtivät pois tilaisuuden aikana selitettyään englanniksi, että heitä ei kunnioiteta. Yleisö ei kovin ymmärtänyt syytä, koska tilaisuuden tarkoituksena oli käsitellä eri mielipiteitä aiheesta. Syynä voisi olla myös vaillinainen tulkkaus arabiaksi, jota venäjää puhuvat miehet yrittivät antaa kavereille tilaisuuden aikana. Voi olla, että silloin syntyi joku väärinymmärrys asiasta. Venäjää puhuvat turvapaikanhakijat olivat läsnä tilaisuuden loppuun asti. Järjestäjät saivat paljon positiivisia palautteita tilaisuuden tarpeellisuudesta ja ajankohtaisuudesta. Oli myös toivoa moderoida puheenvuorot paremmin: vähän lyhentää pitkät ja antaa kaikille halukkaille mahdollisuus esittää kysymyksiä pakolaisille.

Seuraava tähän aiheeseen liittyvä tapahtumasta ilmoitetaan myöhemmin. Foto: Kirill Reznik